Takaisin
Shanghai on kuin Aasian Manhattan, mutta kiinnostavampi.
HÖRISTÄN KORVIANI. Jostain kantautuu vaimea valssi. Olen juuri astunut ulos ravintolasta maha täynnä tulista sichuanilaista ruokaa.
Tarkoitukseni on etsiä taksi ja edetä Shanghain iltaan, mutta nurkan takaa kiirivä salonkimusiikki saa minut kääntymään kannoillani.
Pienellä puistotilkulla kolme keskikäistä pariskuntaa vääntää valssia. Musiikki ratisee penkille asetetusta vanhasta mankasta. Ihmiset
ovat pistäneet tanssit pystyyn omaksi ilokseen.
Tämä on parasta Shanghaissa: viihteeksi riittää, että kävelee kaupungilla ja katselee elämää. Shanghaita mainostetaan nyt ympäri
maailmaa trendikkäänä shoppausparatiisina. Tänne tullaan ostamaan silkkiä, helmiä, kiinalaista "antiikkia" ja muuta sisustuskamaa.
Kaupungin uusi nousu on kuin kaikua sadan vuoden takaa, jolloin legendaarinen Idän Pariisi oli kansainvälisen kaupan, huvin ja
paheiden keskus. Kommunistinen vallankumous 1949 lopetti juhlat, mutta 15 vuodessa kaupungista on tehty taas svengaava
kauppakeskus ja Kiinan talouskasvun symboli.
Turistille Shanghain kasvojenkohotus tarkoittaa paitsi rajattomia ostosmahdollisuuksia myös omintakeista eksotiikkaa. Ydinkeskusta
näyttää yleisaasialaiselta modernilta suurkaupungilta ylikansallisille merkkiliikkeineen ja kahvilaketjuineen, mutta vaikka julkisivua miten
puleeraisi, perinteinen shanghailainen katuelämä purskahtelee esiin.

Shoppausvimman vallassa
- Ihmettelin aluksi, miksi minun pitäisi osata sanoa kiinaksi 'olkaa hyvä ja jonottakaa'. Se oli kymmenen tärkeimmän lauseen joukossa
saamassani taskuoppaassa. Mutta aika pian asia tuli selväksi, sanoo Maria Mätar.
Maria on yksi noin 400:stä Shanghaissa asuvasta suomalaisesta. Hän muutti perheineen tänne reilu vuosi sitten miehensä työn vuoksi,
ja on tänä aikana pätevöitynyt epäviralliseksi shoppausoppaaksi. Olen pyytänyt hänet tukihenkilöksi ensimmäisen päivän
ostoskierrokselle, sillä kaupunki on kuin jättiläismäinen Tiimari, josta on aluksi vaikea saada otetta. Siksi istumme nyt Starbucks-kahvilan
länsimaisessa rauhassa ja käymme läpi teoriaa. Maria neuvoo käyttämään tungoksessa lempeää kyynärpäätaktiikkaa.
Jonotustilanteissa on pidettävä puolensa, eikä pidä hämmentyä, jos joku tunkee eteen. Se ei ole epäkohteliaisuutta vaan
selviytymiskeino: kun väkeä on valtavasti, ihmiset harjaantuvat puikkelehtimaan pienistäkin raoista.
Vaikeinta shoppailussa on valinta: mitä oikeastaan haluaisi nähdä ja ostaa. Vaihtoehtoja on laidasta laitaan. On metallinhohtoisia
ultraylellisiä kauppakeskuksia, joiden merkkiliikkeiden tarjonnasta suomalainen palkansaaja voi vain haaveilla. On hal-pistavarataloja,
joissa on kaikkea aivan vimmatusti. Sitten ovat tietysti kuuluisat feikkitorit, joissa myydään piraattiversioita merkkituotteista halpaan
hintaan.
Shanghaissa mikä tahansa voi maksaa melkein mitä tahansa: kaikesta on rikkaiden ja köyhien versiot. Mahansa voi syödä täyteen 20
sentillä tai 30 eurolla. Huivin voi saada eurolla tai sadalla.
Tottumaton reagoi helposti yli: joutuu ostosvimman valtaan ja hamstraa kaikkea kun halvalla saa — tai menee lukkoon, eikä osta mitään
vaikka tarkoitus oli.

Maria johdattaa minut omaan suosikkipaikkaansa Dongjiadu-kadun kangastorille, joka sijaitsee purku-uhan alaisessa korttelissa
vanhankaupungin kupeessa. Kauppahalli on täynnä kan-gasputiikkeja, joilla jokaisella näyttää olevan omat räätälinsä. Maria vie minut
kantapaikkaansa, jonka "style manager", nuori mies punertavat trendiraidat tukassaan, kommentoi heti: - Olet laihtunut. Asiakkaiden mitat
ovat näköjään muistissa. Esimerkiksi jakkupuvun teettäminen maksaa noin 40 euroa ja aikaa menee pari kolme päivää. Jos ei ole kuvaa
mukana, mallin voi valita kansiosta, johon on koottu lehtileikkeitä.

-Paikallisten putiikkien koot ovat usein niin pieniä, ettei suomalainen löydä sieltä oikein mitään. Siksi teettämisessä on järkeä, Maria
selittää. Hän lähtee kotiin ja jättää minut kankaiden ja mallikuvien viidakkoon ihmettelemään. Nyt ymmärrän ystävääni, joka oli täällä
taannoin matkalla. Sain häneltä silloin tekstiviestin: "Terveisiä Shanghaista. Olen kangasmarkkinoilla. Täällä tulee hulluksi."

Pyjamakansa liikkeellä
Mies istuu sohvalla olohuoneessaan. Seinällä iso valkokangas toimittaa tv:n virkaa. Sohvakaluston vieressä on punaisella niskatuella
varustettu kylpyamme. Tuijotan valokuvaa lumoutuneena. Kuvatekstissä mies kertoo tekevänsä stressaavaa työtä ulkomaisessa
yrityksessä ja ottavansa työpäivän jälkeen aina kahden tunnin kylvyn samalla kun katsoo elokuvia dvd:ltä.

Olen taidenäyttelyssä Shang-hart-nimisessä galleriassa. Seinille on ripustettu valokuvia oikeista shanghailaisista yksityiskodeista:
keittiöttömistäjavessattomista rötisköistä, keskiluokkaisista Ikea-asunnoista ja hulppeista design-lukaaleista. Saan ihmetellä kuvia ihan
yksin. Taiteen tekeminen ja esillepano ei täällä taida lyödä leiville.
- Älä kysy siitä puolesta, gallerian pitäjä kiemurtelee. Shanghai voi olla yksinäinen paikka taiteilijoille. Useimmilla kaupunkilaisilla on niin
kiire tehdä rahaa, etteivät he ehdi kiertää näyttelyissä. Turistille taide-elämykseksi riittää kaupungin kaoottinen arki. Auringon noustessa
vanhukset kokoontuvat puistoihin tanssimaan, jumppaamaan ja voimistelemaan miekkojen kanssa. Kadun nurkassa äiti auttaa
vaipatonta vauvaansa kakkimaan haalarin halkiosta likasankoon. Lakana- ja t-paitamuotiin saa intiimin katsauksen, kun katselee talojen
seinistä törröttäviä pyykinkuivaustelineitä. Huvikseen voi yrittää laskea, montako pyjamapukuista ihmistä tulee päivän mittaan kadulla
vastaan. Kaupungin viranomaiset ovat kuulemma yrittäneet saada asukkaita luopumaan pyjamistaan, mutta juurtuneita tapoja ei helposti
kitketä. Ahtaasti asuvat shanghailaiset ovat tottuneet pitämään kaupunkia olohuoneenaan ja pyjamaa oloasunaan.

Soijat pitkin seiniä
Tööt tööt! Taksi kurvailee niin sekopäistä vauhtia, että lakkaan pelkäämästä. Rahan mukana Shanghaihin on tullut autoja, paljon. Taksi on
turistille helppo ja halpa tapa liikkua, mutta jo muutamassa päivässä kyllästyy ruuhkiin.
Takseista valtaosa on samaa Volkswagen Santana -mallia, ja joissakin on englanninkielinen nauha, joka neuvoo turistia. Etupenkkien
selkäpuolella roikkuu muovitaskuissa plastiikkakirurgien mainoksia, joissa luvataan länsimaiset silmät ja nenä. Kuskit ovat lähes
poikkeuksetta ystävällisiä ja luotettavia -mutta eivät englannintaitoisia. Määränpää ja ajo-ohjeet on siis syytä pyytää etukäteen paperille
kiinaksi. Sinänsä on ihme, miten hyvin taksit yleensä löytävät määränpäähänsä. Kaupunkia rakennetaan uusiksi niin vimmatusti, että
eiliset tiedot eivät välttämättä päde tänään.
Tällä kertaa päädyn Nanjing-kadulle, ostoskeskusten ja lounastauolle kiirehtivien bisnesihmisten keskelle. Parin kadunkulman päässä
on erilainen sivukuja: höyry nousee paistinpannuista, ja nälkäiset jakkupukunaiset, trendinuoret ja villatakkipapat jonottavat halpaa
katuruokaa.

Liityn Xiao Yang -ravintolan edustalla tungeksivaan sakkiin ja saan eteeni paistettuja, lihatäytteisiä taikinanyyttejä. Kapuan annokseni
kanssa sisään ahtaaseen ravintolaan. Pitkät pöydät ovat täynnä, ja ensimmäinen vapaa istuin löytyy kolmannesta kerroksesta. Annoksen
jäähtymistä odotellessa ihailen paikan rempseää tunnelmaa. Paikalliset ovat aika possuja syödessään. Kuumaa lientä ryystetään
suoraan emali-lautaselta niin että kaikuu. Aina kun joku lähtee, valkoiselle pöydälle jää näyttävät roiskeet. Vastapäätä istuva
harmaahapsinen pariskunta lounastaa pitkän kaavan mukaan: taikinanyyt-tien lisäksi heidän eteensä ilmestyy kaksi kattilallista
lihasoppaa.
- Haluatteko maistaa - tästä riittää kyllä, herra tarjoaa.
Mutkaton puolen euron kansanlounas on vain kapea siivu Shanghain kulinaristisesta tarjonnasta. Hienommillakin illallisilla valinnanvaraa
riittää ongelmaksi asti. Tekisikö mieli tulista hunanilaista tai sichuanilaista, mietoa kantonilaista vai öljyisen-makeaa shanghailaista?
Tarunhohtoinen menneisyys
Idän helmi, Orientin huora, Aasian Pariisi... Vanhalla Shanghailla oli
monta lempinimeä.

Shanghai kasvoi suurkaupungin mittoihin suuren oopiumsodan
jälkeen 1800-luvulla, kun ranskalaiset, japanilaiset, amerikkalaiset
ja britit jakoivat sen keskenään omiksi toimilupaalueikseen.
kaupungista tuli kosmopoliittinen keskus, jossa kauppa, huvit,
paheet ja rikollisuus kukoistivat.

Kommunistinen vallankumous vuonna 1949 ajoi kolonialistit pois.
Orientin huorasta tuli asiallinen teollisuuskaupunki.

1990-luvun talosuudistusten ansiosta Shanghai on noussut Kiinan
talouselämän keskukseksi. Peking on hallinnon ja kulttuurin
pääkaupunki, mutta Shanghai rahan, vanhat rakennukset ovat
väistyneet neonvaloissa hohtavien pilvenpiirtäjien tieltä.
Pimeän tullen Shanghai tekee Tuhkimo-tempun.
Helpointa on, jos saa seurakseen jonkun paikallisen, joka tietää mitä tilaa.
Yhteistä kaikille Kiinan keittiöille on se, että ruokaa tilataan seurueen yhteiseen pöytään niin paljon, että sitä jää yli. Ja aterian päätteeksi
on mahdoton sanoa, onko syönyt paljon vai vähän. Silkki naisen tiellä pitää Suloiset silkkikengät putiikin ikkunassa vetävät minut  
luokseen kuin magneetti. Kaupassa huomaan, etten ole ainoa, jota ne puhuttelivat. Edelläni oleva amerikkalaisrouva ostaa
näyteikkunasta puolet tyhjäksi.

Suzhou Cobblers -kaupan omistaja ja kenkien suunnittelija, 32-vuotias Huang Mengqi eli Denise hymyilee tyytyväisenä. Hän ryhtyi
muotisuunnittelijaksi viitisen vuotta sitten kylläs-tyttyään työhönsä mainostoimistossa. Nyt hän myy käsintehtyjä kenkiään, laukkujaan ja
huive-jaan Shanghain lisäksi Hong Kongissa, Japanissa ja Sveitsissä. Denise on paraatiesimerkki tyypillisestä shanghaittaresta:
muotitietoinen ja yritteliäs. Shanghai on tunnettu Kiinan muotikeskuksena iät ja ajat. Jopa mao-univormujen aikaan täkäläiset naiset
tunnettiin siitä, että he onnistuivat näyttämään paremmilta kuin muut kiinattaret.

- Olin jo lapsena tarkka siitä, mitkä vaatteet ja kengät pistin päälleni päiväkotiin. Koulussa sain näytelmästä roolin siksi, että minulla oli
luokan kaunein paita, Denise kertoo nauraen. Hän aloitti oman bisneksensä ruohonjuuritasolta. Aluksi hän kulki pikkuputiikeissa
esittelemässä suunnittelemiaan kengiä ja laukkuja ja tarjosi niitä myyntiin. Kun kauppa alkoi käydä, hän perusti ornan liikkeen. Aluksi
Denisen silkkitossut vetosivat lähinnä ulkomaisiin turisteihin, mutta viime aikoina putiikkiin on tullut yhä enemmän myös paikallisia
asiakkaita.

-        Tällä hetkellä kiinalaiset ihailevat länsimaisia merkkejä, koska aina aluksi uusija erilainen houkuttaa. Uskon, että ennen pitkää
täälläkin aletaan taas omaa kulttuuria ja muotia, Denise sanoo.

Hieronnasta potkua iltaan
— Sinulla taitaa olla vatsavaivoja. Et ole syönyt tarpeeksi, nainen sanoo hiljaisella äänellä ja painelee kipeitä kohtia jalkapohjistani.
-        Ja niska on jumissa. Istut liikaa päätteen ääressä, hän jatkaa. Tämä hieroja tosiaan tuntee jalkojen heijastepisteet. Lojun divaanilla
ja antaudun möyhennettäväksi. Tämä on yksi kaupungin monista laadukkaista hierontapaikoista, "Sokeiden henkilöiden
hierontakeskus". Hieronta on paikallisten parissa suosittu rentoutumistapa, mutta tekee hyvää myös turistille. Muutamalla eurolla saa
jalkahoi-don, johon sisältyy myös niskan ja yläselän hieronta. Reilun tunnin hieronnan jälkeen olen sekä rento että virkeä. Uusin voimin
lähden ihmettelemään kaupungin yöelämää.

Babyface on kuulemma nyt muodikas yökerho. Trendit vaihtuvat nopeasti, joten huhun paikkansapitävyys selviää vasta perillä.
Huhu osuu oikeaan: kymmeneltä keskiviikkoiltana paikka on tupaten täynnä. Tummiin pukuihin sonnustautuneet nuoret miehet vartioivat
salia nappikuu-lokkeet korvassa. Asiakkaiden vaatetuksesta voi katsastaa katumuodin uusimmat virtaukset.
Tunnen itseni nukkavieruksi, joten jatkan matkaa. Taksin ikkunasta avautuu illan paras show: pilvenpiirtäjien metsä iltavalaistuksessaan.
Pimeän tullen Shanghai tekee Tuhkimo-tempun. Pölyisestä, meluisesta miljoonakaupungista sukeutuu hohtava, epätodellinen kaunotar.
Jos Shangai oli sata vuotta sitten Idän Pariisi, nyt se on Aasian Manhattan. Rosoisempi ja kiinnostavampi vain. •
Me Naisten lukijat suosittelevat
Joukko Me Naisten lukijoita kävi Shanghaissa marraskuussa. Tässä
lukijamatkalaisten vinkkejä:
•        Vaatteiden teettäminen kannattaa! Ota mukaan omat mallikuvat
ja mieti etukäteen, mitä haluat.
•        Klassiset Kiina-ostokset, kuten helmet ja silkki, kannattaa
ostaa suoraan tehtaanmyymälästä.
•        Kaduilla kävely on elämys sinänsä. Voi vain ihmetellä, miten
sulavasti ja hermostumatta paikalliset
sompailevat kaoottisessa liikenteessä.
•        Ostoksilla kannattaa pitää pää kylmänä. Ensin on hyvä vain
vähän katsella, ettei joudu hysteeriseen tilaan. Helposti tulee tehtyä
virheostoksia, kun kaikki tuntuu niin halvalta. Täältä ei tavara
ostamalla lopu.
•        Vanhan kaupungin teehuoneen teeseremonia on kokeilemisen
arvoinen.
•        Kulmakampaamon hiustenpesu päänahan hieronnan kera!

Hyödyllisiä osoitteita:
•        Vaatteiden teettäminen: Kangastori Dongjiaclu-kadulla.
•        Trendivaatteita: French Concession -kaupunginosan pää-
ostoskatu Huaihai-katu ja sen lähikadut, esimerkiksi Shaanxi- ja
Xinle-katujen putiikit.
•        Luksusostoskeskuksia: Plaza 66 ja Citic Square Nanjing Xi -
kadulla. Vain todella varakkaille.
•        "Tavallisten ihmisten" ostoskeskus: Qipu-kadun tori. Täältä
Hello Kitty -flanellipyjamat koko suvulle. Muista tinkiä kunnolla!
•        Silkkiä: Esimerkiksi Tianhou Silk-tehtaanmyymälä Hongjing-
kadulla.
•        Katuruokaa: Hyviä kasvis- ja lihanyyttejä saa mistä vain, mutta
takuuherkullista on esimerkiksi Xiao Yang -ravintolassa VVujiang
-kadulla.
•        Taidetta: Shangart-galleria Gaolan-kadulla.
•        viihdettä: Shanghain akrobaatit ovat kuuluisia huimista
tempuistaan. Tsekkaa Shanghai Grand Theatre, Shanghai Centre
Theatre ja Shanghai Circus World.
•        Hierontaa: Tarjontaa on paljon ja parin euron kulmapaikatkin
ovat hyviä. Hiukan ylellisempi versio: Funing Massage Centre of
Blind Person, FuxingZhong -kadulla.
This file is not intended to be viewed directly using a web browser. To create a viewable file, use the Preview in Browser or Publish to Yahoo! Web Hosting commands from within Yahoo! SiteBuilder.